"Tarjottua apua ei ole otettu vastaan"

Samaiseen koiratapaukseen palaten: Etelä-Suomen Sanomissa julkaistussa lehtijutussa varapuheenjohtaja Pirjo Riihelä ihmettelee syytöksiä yhdistystä kohtaan koirien lopettamistapauksessa. Jokainen eläinihminen on varmasti sitä mieltä, että lopetus koirien tappelun myötä oli ainoa vaihtoehto, mutta kysymys kuuluukin, mitä tapahtui ennen yhteenottoa? Kuukausien ajan? 

Aatu-koira (lue aiemmat blogitekstit) on jutussa mainittu Heinolasta yhdistykselle toimitettu koira. Tämä koira oli Riihelän omien sanojen mukaan jo tuotaessa niin aggressiivinen, että koira oli rauhoitettava. Kuitenkin koiraa pidettiin yhdistyksen tiloissa 15.12.2014 lähtien koirien yhteenottoon 5.2.2015 asti. Jos ja kun koira oli jo yhdistykselle ja löytöeläintalolle tullessaan aggressiivinen, miksi koira oli yhdistyksen tiloissa lähes kaksi kuukautta ilman minkäänlaista apua tai siirtoa eläimelle sopivampaan ympäristöön ja koulutettavaksi? Tai oliko 15 vuorokauden jälkeen arvioitu, onko eläimelle aggressiivisuuden takia oikea ratkaisu eutanasia sekä onko taustalla sairauksia tai hermostollisia ongelmia? 

Benji-koiran saapuminen yhteisiin tiloihin ei varmasti asiaa helpottanut. Kumpikaan uroksista ei pitänyt toisista uroksista ja olivat hankalia sekä jopa pelottavia käsitellä. Yhtälö odotti vain toteutumistaan. Yhtäkaikki häkkiolosuhteet ja virikkeettömyys eivät olleet näille koirille oikea ratkaisu. Moni yhdistykselle löytökoirana jäävä, huostaanotettu tai luovutettava koira on ongelmainen ja silti yhdistyksen mielestä ongelmakoirakouluttaminen on tulevan omistajan vastuulla? Ja ainoa ongelma tässä eutanasiatapauksessa liian matala koiratarhan aita, jonka parantamiseen on jo aiemmin saatu huomattavia lahjoituksia?

KIITOS Etelä-Suomen Sanomat 22.2.2015!

Tähän asti Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry:n toiminnasta räikeänkin positiiviseen sävyyn tapahtumista huolimatta kirjoittanut Etelä-Suomen Sanomat julkaisi sunnuntaina 22.2.2015 lehdessä sekä sähköisessä julkaisussa pienimuotoisesti tietoa yhdistyksen toiminnan ympärillä jatkuvana olevasta mylläkästä ja erimielisyyksistä sekä peloista toiminnan laadusta että eläinten edusta. Linkin adressiin löydät TÄSTÄ. 

Samainen uutinen tavoittanut myös Itä-Hämeen julkaisun!

25.2.2015 Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ylittää jälleen uutiskynnyksen

Eutanasia ja eläinsuojelu - milloin perusteltua?

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksellä oli talven aikana kaksi kotia etsivää koiraa. Arviolta nuori aikuinen saksanpaimenkoiramix Aatu sekä reilun vuoden ikäinen monirotuinen Benji. Aatu löydettiin Heinolasta ja Benji oli luovutettu yhdistykselle. Kummastusta herätti, kun koirien kotia etsivä -ilmoitukset olivat toisinaan näkyvissä ja erääseen aikaan muun muassa Aatu "ei etsinyt kotia aktiivisesti" kuvan ollessa poissa. Tammikuussa koirien kuvat julkaistiin jälleen yhdistyksen FB-ryhmässä, mutta molemmille koirille etsittiin tiukan rajatusti koirakokeneita ja osaavia koteja, sillä urokset eivät muun muassa tulleet toimeen toisten koirien tai lasten kanssa ja vaativat paljon koulutusta.

Kannatusjäsenten ryhmässä julkaistiin 9.2.2015 huolestuttava tieto: molemmat koirat on lopetettu?(!) Osa oli myös huomannut jo aiemmin koirakuvakansion ammottavan tyhjyyttä, mutta yhdistyksen puolelta asiasta ei ole tiedotettu eikä kyselyihin ole vastattu. Ainoastaan koirien kuvat ja esittelytekstit on poistettu.

Tapauksen myötä nousee jälleen pintaan huoli Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen kodittomien koirien eläinSUOJELUosaamisesta. Suurin osa löytöeläintalolle jäävistä löytyneistä tai luovutetuista koirista on isokokoisia sekä usein taustalla on käytösongelmia sekä kouluttamattomuutta. Eikä tällaisten tapausten myötä voi edes kannustaa luovuttamaan ongelmallista koiraa yhdistykselle, jonka tehtävänä olisi etsiä uusi soveltuvampi koti, kun yhdistyksellä ei ole ongelmakoirien käsittelyyn riittäviä taitoja. Häkkiympäristö on koiralle stressaava, ihmiset ympärillä vaihtuvat eikä koirakokemusta ole kovinkaan monella talolla toimivalla edes nimeksi asti.

Millaiseen lopputulokseen yhtälö johtaa? Usein vääränlaisiin kotivalintoihin tai koiran käytöksen kulminoitumiseen siihen, että lopetus on ainoa vaihtoehto (jos koiraa ei edes luovuteta muualle). Eräs kommentoi tarjoutuneensa kouluttaja-avuksi, mutta yhdistyksen vastaus valitettavasti oli ollut ettei yhdistys huolehdi kouluttamisesta, vaan uusi koti hankkii tarvittaessa ongelmakoirakouluttajan. Mutta entäpä jos ongelmat ovat, ja usein ovatkin, jo sen verran haastavia, että kotia ei löydy ennen ongelmaan paneutumista?

Piikillekö - kärjistettynä? Miksei yhdistys tällaisessa tilanteessa myönnä kädettömyyttään koulutuasioissa ja etsi koiralle osaavaa kouluttajatahoa ja luovuta sitä osaavimpiin käsiin vaan kipuilee viikko ja kuukausitolkulla ongelmien vain kasvaessa. Miten yhdistys voi perustella, että pieni häkki ja ahtaat käytävät ilman koulutusta ja kontakteja ovat haasteelliselle koiralle parempi paikka kuin ongelmakoirakouluttajan tarjoama vaihtoehto stressittömämmässä ja koulutusorientoituneessa ympäristössä?

Klikkaamalla kuvia saat kuvat ja tekstit suuremmiksi

Näillä kahdella koiralla oli koulutus- ja käytösongelmia, joiden myötä lenkkeilytykset vähenivät lähes olemattomiin sekä vaihtuivat pitkälti aitausulkoilutukseen. Koiria käsittelivät todennäköisesti vain rohkeimmat henkilöt toisen koiran arvaamattomuuden ja nuoremman voimakkuuden sekä riehakkuuden takia. Samalla ihmis- ja koulutuskontaktit vähentyivät eli kaikki koiran psyykkeen kannalta oleelliset asiat karsiutuivat pois. Koira tarvitsee lauman ja johtajan sekä ensisijaisesti liikuntaa sekä aktiviteetteja ja kanssakäymistä ihmisen asettamien rajojen mukaan että hyväksyntää ja kannustusta oikeasta toiminnasta.

Tapauksen myötä on taas ilmoilla kysymys: koirien vastaanottosopimuksen järjestäminen muualle kuin Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykselle? Toteutuiko Aatun ja Benjin tapauksessa ensisijaisesti koirien vai yhdistyksen etu - olisivatko tapahtumat olleet ennakoitavissa toisin? Aitausten muokkaamisella ei luultavasti yksinään saavuteta tarvittavaa asennemuutosta.

"HALLITUKSEN TIEDOTE
Koskien kahden koiran eutanasiaa 5.2.
Tapahtuman kuvaus:
Toinen koirista oli ulkotarhassa kun toista lähdettiin ulkoiluttamaan jolloin toinen koirista tuli kaksimetrisen aidan yli. Koirat ottivat yhteen. Toisen koiran vammat olivat sellaiset että se oli lopetettava jo eläinsuojelullisista syistä.Valvontaeläinlääkäri teki päätöksen lopetuksesta yhdessä hallituksen jäsenten kanssa.Päätös tehtiin perustuen vammoihin ja koirien agressiivisiin luonteisiin. Valvontaeläinlääkäri teki selväksi että koiria voida luovuttaa uusiin koteihin koska ovat agressiivisia toisia koiria ja ihmisiä kohtaan. Tapahtuneen johdosta koiratarhoja tullaan muokkaamaan turvallisemmiksi. Tämän enempää hallitus ei asiaa kommentoi."

Klikkaamalla kuvia saat kuvat ja tekstit suuremmiksi

Usean väärän päätöksen jälkeen ainoa yhdistyksen pakotetusti tehty oikea päätös. Yhdistyksen tulisi punnita keskusteluissa esiin nousseita resurssejaan. Mikäli niitä ei ole, on toiminnasta luovuttava tai sitä rajoitettava niin että sekä eläimillä että vapaaehtoisilla on turvalliset ja riittävät olosuhteet. Ennakointia ennemmin kuin jälkien peittelyä, kiitos.

Kiitokset Phalenet kasvattajalleen -adressin allekirjoituksista

Phaleneiden kasvattaja kiitti suurella sydämellä kaikkia adressin allekirjoittaneita, allekirjoittajia oli yhteensä 322! Adressi on tietojen mukaan toimitettu kasvattajan lisäksi Suomen eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:lle, Suomen Kennelliitolle, Salpausselän Kennelpiiri ry:lle sekä Suomen Koirankasvattaja ry:lle. Vastaanottajatahojen toivotaan hyödyntävän adressia parhaaksi katsomallaan tavalla.

Surullisen kuuluisan tapauksen ja adressin toivotaan tuovan kehitystä sekä yhteistyöhön koskien rotukoiria ja eläinsuojeluyhdistyksiä että lisäävän keskustelua ja asiantuntijuuden hyödyntämistä.

Phaleneiden tiedetään käyneen yhdistyksen kautta ainakin yhdessä kotikokeilussa ja palautuneen/kulkeutuneen yhdistyksen kautta seuraavaan kotiin... 

Jäsenlehden vihamielisen vastineen vastine...

Entisen puheenjohtajan kirjoitus kopioitu täältä

"Phesyn jäsenlehti lähetetään n. 700 talouteen. Hallitus on kirjoittanut minusta todella törkeän määrän valheita. En ymmärrä mitä tarkoitusta tällainen kirjoitus palvelee. Kutsun tätä todelliseksi vihakirjoitukseksi. 

Klikkaa kuvia suurentaaksesi tekstit

Suurimmat yhteistyö- ja luottamuspulaongelmat keskittyivät viimeisiin kuukausiin, sen jälkeen kun minulle annettiin kaksi kissaa hoitoon. Niitä ei voitu laittaa ”terveydellisistä” syistä muiden kissojen joukkoon. Minulle valehdeltiin päin naamaa. Kissat piilotettiin omistajalta, joka oli käynyt niitä kysymässä. Tämän jälkeen, kun sain vielä erottamisilmoituksen, en usko että löytyy kovinkaan monta ihmistä, joka olisi motivoitunut ja innokas toimimaan tällaisessa tilanteessa. Seuraavassa Phesyn hallituksen väitteitä ja vastauksiani:

Luottamuspula entiseen puheenjohtajaan Satu Könkääseen
1. Ei ollut motivoitunut hoitamaan yhdistyksen asioita
Vastaus: Mitähän minä sitten olen vuoden ajan tehnyt? Olen tehnyt yhdistykselle vapaaehtoistöitä yli 30 h/vk. 

2. Ei ollut kiinnostunut yhdistyksen taloudellisesta tilanteesta tai varainhankinnasta. 
Vastaus: Olin joka ikisessä varainhankintatilaisuudessa mukana ja asiakaspalveluhenkisenä sain varmaan kerättyä rahaa enemmän kuin moni muu. Varsinkin taloudellisesta tilanteesta olin erittäin kiinnostunut. Ongelmat alkoivat, kun kyseenalaistin rahojen käytön. Mielestäni etusijalla eläinten jälkeen ovat yhteistyökumppanit kuten esim. eläinlääkärit. Heille ei haluttu maksaa kaikkia velkoja silloinkaan kun oli rahaa. Sanottiin vain, että he ovat saaneet yhdistykseltä jo ihan tarpeeksi ja ovat tottuneet maksamattomuuteen. Minulle ei myöskään ole maksettu matkakulujani, vaikka kaikille muille maksetaan. 

3. Ei osallistunut tapahtumien järjestämiseen.
Vastaus: Osallistuin joka ikiseen tapahtumaan.

4. Ei halunnut perehtyä yhdistyksen toimintoihin.
Vastaus: Perehdyin yhdistyksen kaikkiin toimintoihin. Muutenhan en olisi voinut toimia puheenjohtajana, eläintenhoitajana, päivystäjänä, siivoojana, eläinten uuden kodin hankkimisessa, eläinten luovuttamisessa, sijaiskotina ja monessa muussa. Mielestäni kaikki oli aivan liian byrokraattista. Eläimet joutuivat ”kärsimään” usein pitkiäkin aikoja, kun kaikesta täytyi pitää kokous ja saada hallituksen hyväksyntä. Käytännön asioissa vallitsi kaaos, kun tietoa ei jaettu sitä tarvitseville. Hallituksen jäsenet eivät luottaneet keneenkään. Apua haluttiin, mutta vapaaehtoisia moitittiin jatkuvasti. Paperit eivät olleet ajan tasalla. Usein kissa oli eri huoneessa kuin tietokortti ja eläimiä piiloteltiin oikeilta omistajilta mm. sijaiskotien avulla. 

5. Järjesti tapaamisia joihin ei saapunut tai saapui myöhässä
Vastaus: Itse en ole tietoinen tällaisista asioista. Jos tällä tarkoitetaan, kun asiakas oli tullut katsomaan koiraa ja luullut minun olevan paikalla, niin vika ei ole minun. Olin kertonut, että eläintenhoitajat voivat esitellä koiran. Homeopaatin kanssa sovin tapaamisen klo 9.30 ja ilmoitin eläintenhoitajalle asiasta klo 9. He saapuivatkin jo klo 9.15, joten he olivat etuajassa, minä en ollut myöhässä kun tulin paikalle tasan puolelta.

6. Muistamattomuus sovituista asioista
Vastaus: Nyt iski muistamattomuus, kun en muista ainoatakaan sellaista asiaa. Ja luulisi, että joku olisi kertonut minulle asiasta, jos se on haitannut kaikkea toimintaa.

7. Huusi henkilökunnalle, kyseenalaisti pitkäaikaisten eläintenhoitajien ammattitaidon ja nimitteli.
Vastaus: Onkohan tässä sekoitettu hallituksen jäsenet ja henkilökunta? Mielestäni siellä on erittäin ammattitaitoinen eläintenhoitaja, jonka ansiosta mm. kaksi koiraa säästyi kuolemalta häkkiinsä. Mutta pari muuta hoitajaa eivät paljon välittäneet koirista, vastaanoton ja sairasosaston kissoista tai muista pieneläimistä. Vaikkei yhdistys mikään eläinhotelli olekaan, niin kyllä eläinten haavat pitäisi hoitaa, antaa oikeata ruokaa sairaille ja antaa virikkeitä ja liikuntaa pitkään häkissä oleville. Hallituksen lopun ajan kokouksissa en korottanut ääntä yhtään enempää kuin muutkaan. Joskus oli pakko, kun keskeytettiin jatkuvasti eikä kukaan kuunnellut. Nimittelyistä en tiedä mitään.

8. Ei aio tulla kaikkien kanssa toimeen, ei suostunut keskustelemaan joidenkin henkilöiden kanssa, ei tervehtinyt ja haistatteli

Vastaus: Halusin erota toimestani useita kuukausia aiemmin. Minulle kerrottiin, että toimesta voi lähteä vain kuolemansairaana. Ilmoitin, etten halua olla tekemisissä henkilöiden kanssa, joista en pidä. Erottamisilmoituksen saatuani en enää seuraavassa kokouksessa tervehtinyt enkä halunnut keskustella pahimpien haukkujien kanssa ja lopussa haistatin pitkät. Huom! nämä asiat tapahtuivat kahdessa viimeisessä kokouksessa. Koin että minua tarvittiin vain sylkykuppina olemiseen, johon sai purkaa omat turhautumisensa."

Yllä jäsenlehden avanneet puheenjohtajan ja hallitukset sanat tapahtuneista sekä tulevasta. Surullista todettavaa on se, että edelleenkään hallitus ja "pieni aktiiviporukka" eivät näe metsää puilta. Asiallinen ja aiheellinen kritiikki aikaansaavat vain vastareaktioita, eikä toimintaa edes yritetä kehittää ja muokata toimivaksi ja nykypäiväiseksi. Varapuheenjohtaja on jopa kieltänyt keskustelemasta ja markkinoimasta eläimiä sekä toimintaa sosiaalisessa mediassa tai sähköisesti - todennäköisesti somen hallitsemattomuuden ja avoimuuden takia. Kymmenet ellei sadat ihmiset, joita ei ole hyväksytty varsinaisiksi jäseniksi tai eivät ole edes tajunneet hakea jäsenyyttä (esim. kotisivuilla ei ole minkäänlaista ohjetta jäsenyyden hakemiseksi/saamiseksi), eivät pääse vaikuttamaan toimintaan. 

"Eniten minua on ihmetyttänyt se, etteivät monetkaan kritiikkiä antaneista henkilöistä ole olleet koskaan töissä yhdistyksellä tai he eivät ole halunneet tulla talolle selvittämään asioita ja kohtaamaan todellisuutta." Kritiikkiä ovat anteneet muun muassa entiset puheenjohtajat, työkokeilijat sekä vapaaehtoiset että sijaiskodit. Puheenjohtaja Moron kummasteluun ja poissaoloon talolta on liiankin yksinkertainen vastaus: miksi kukaan hyvinvoinnistaan huolta pitävä henkilö menisi ja olisi ehdontahdoin ympäristössä, joka on negatiivinen ja jossa hyvin herkästi yksilö joutuu epäasiallisesti kohdelluksi? Kritiikkiä antavat entiset yhdistysaktiivit ovat tuoneet epäkohtia esiin talolla - asioita ei kuitenkaan ole kohdattu asioina vaan tilanteet ovat johtaneet ristiriitoihin ja henkilöiden poistamisiin. Ja ne yksittäiset henkilöt, jotka ovat pyrkineet toimintaa kehittämään, ovat uupuneet muutosvastarinnan takia jopa vuosia päätä seinään hakattuaan. Eipä yllätä. Ovatpa Moron kanssa aiemmin toimineet todistaneet puheenjohtajan itsensä astuneen aiemmin toiminnasta pois ristiriitojen takia. 

Muuta keinoa toiminnan muuttamiseksi ei ole, kuin asioiden läpivalaiseminen ja toiminnan kritisoiminen, mikäli aihetta kyseenalaistamiselle on. Hallitusta on mahdotonta kaataa, niin kauan kun nykyinen kokoonpano saa pidettyä kasassa tarkasti määritellyt ja valitut henkilöt sekä hallituksessa että varsinaisina jäseninä. Valitettavasti samalla opetetaan uutta sukupolvea vastaaville ylimielisille tavoille. Nostettakoon vielä esille toivottu tarkennus sanavalintoihin sekä mentaliteettiin: onhan kyse vapaaehtoisTOIMINNASTA eikä TYÖSTÄ?

Valitettavan pieni porukka isolla asialla...

Mielipidekirjoitus on toimitettu blogin postiin nimettömänä. 

Erinomainen ja asiapitoinen kannanotto Päijät-Hämeen eläinsuojelutilanteesta.

Kotonani on useampia kissoja ja koiria. Eläimet, eläintensuojelu ja vastuullinen eläinten kasvatustoiminta ovat lähellä sydäntäni. Olen toiminut yrittäjänä ja useamman rekisteröidyn yhdistyksen hallituksessa. Kaikki yhdistykset ja yritykset, joiden toiminnassa olen ollut mukana, ovat olleet jäsenistön, ajamansa asian ja asiakkaiden asialla. Hallitus on ansainnut jäsenistön luottamuksen ja tekee päätöksiään kunnioittaen jäsenistön mielipiteitä. Olen jo jonkin aikaa huolestuneena seurannut Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry:n toimintaa ja sen ympärillä tapahtuvaa kommunikointia.

Ry eli rekisteröity yhdistys on yleishyödyllinen ja voittoa tavoittelematon yhteisö. Edellä mainitun yhdistyksen tapauksessa edellinen lause kuulostaa vähintäänkin kyseenalaiselta. Kymmenen hengen hallitus päättää mielivaltaisesti ketkä saavat yleishyödyllisen yhdistyksen nimissä osallistua eläinsuojelutoimintaan. Ansioituneiden, toimintaan osallistuvien ihmisten jäsenanomuksia on hylätty ja puheenjohtajia sekä varsinaisia jäseniä erotettu yksi toisensa jälkeen. Yhdistyksen Facebook-ryhmästä poistetaan kaikki henkilöt, joiden kommentit poikkeavat hallituksen linjasta. Sokerina pohjalla mainitsen entisen puheenjohtajan palautetun kannatusjäsenmaksun. Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry kirjoittaa sivuillaan: ”kuka tahansa voi liittyä kannatusjäseneksi”. Kannatusjäsenmaksun palautuksen syynä lienee kannatusjäsenen puheoikeus yhdistyksen kokouksissa.

Yhdistyksen nimessä mainitaan kokonainen maakunta! Silloin kannattaisi harkita millaisia päätöksiä eläinsuojelun nimissä tehdään. Hallitus asettaa suunnan koko Päijät-Hämeen eläinsuojelutyölle ja kasvot toiminnalle. Viimepäivinä on käyty kiivasta keskustelua kahden phalene-rotuisen uroskoiran eläinsuojelupäätöksistä. En tässä yhteydessä avaa kyseistä tapahtumaketjua enempää, mutta halukkaat löytävät siitä helposti tietoa internetistä (lisäys: tapaus luettavissa mm. blogista). Minä olen jaksanut hämmästellä eläinsuojeluyhdistyksen ilmiselvää kasvattajavastaisuutta. Kennelliitto on tehnyt määrätietoista työtä ja kehittänyt Suomeen toimivan ja vastuullisen kasvattajajärjestelmän. Kyllä, järjestelmässä voi olla aukkoja ja toimijoissa maanantaikappaleita. Vastuulliset kasvattajat kuitenkin tuntevat kasvattamansa koirarodun sekä sen erityistarpeet ja heillä on yleensä yhteistyöverkosto, joka auttaa löytämään kasvateille oikean kodin.

Maakuntamme eläinsuojeluyhdistys, tai siis sen hallitus, on kuitenkin toiminnallaan ja päätöksillään osoittanut olevansa pätevämpi valitsemaan kahdelle rotukoiralle kodin, kuin arvostettu pitkäaikainen Kennelliiton hyväksymä kasvattaja. Minun päättelykykyni ei riitä ymmärtämään mitkä tekijät vaikuttavat päätöksiin. Tosin arvailla aina voi. Lähes poikkeuksetta yhdistysmaailmassa kriittistä keskustelua herättävissä asioissa on aiheuttajina kaksi päätekijää: RAHA JA VALTA. En toki väitä, että kysymys olisi tässä tapauksessa juuri rahastuksesta ja vallankäytöstä, mutta väistämättä jotain sen suuntaista käy mielessä.

Olen lukenut kommentteja, joissa puolustetaan yhdistyksen kantaa. Perusteluina käytetään muun muassa eläinten etua ja koirapoikien yhdessä pysymistä. Lukemieni tutkimuksien ja henkilökohtaisen kokemukseni pohjalta totean koiran olevan laumaeläin, joka on tyytyväinen elämäänsä, kun sen perustarpeet tulee tyydytetyksi ja lauman arvojärjestys on selvä. Inhimillistämistä käytetään aivan liian usein markkinointikeinona kun puhutaan eläimen edusta. Näihin perusteluihin vedoten väitän, että kyseinen kasvattaja olisi ollut kykeneväisempi päättämään koirien kohtalosta kuin eläinsuojeluyhdistyksen hallitus.     

Jos minulta kysyttäisiin miten eläinsuojelutoimintaa pitäisi tehdä, vastaukseni olisi:

Unohdetaan kaikki omat ennakkoluulot sekä asenteet ja ajatellaan pyyteettömästi vain eläinten parasta. Pyritään etsimään eläimelle mahdollisimman hyvä koti häkkivuorokausia vältellen. Hyödynnetään mahdollisimman hyvin teknologiaa, asiantuntija- ja yhteistyöverkostoja markkinoinnissa. Toiminnan läpinäkyvyydellä mahdollistetaan koko maakunnan väestön hyödyntäminen eläinten etua ajettaessa. Tällä hetkellä eläinten eduista päättää kymmenen hengen hallitus. Heillä toimii käytännön apuna kourallinen vapaaehtoisia. Kaikki päätökset sijaiskotitoimintaa ja eläinten luovutuksia myöten menevät hallituksen kautta. Onko tarkoitus tehdä itsensä tarpeelliseksi ja päästä pätemään? Eikö olisi helpompaa vain luoda hyvin koulutettujen vapaaehtoisten sekä sijaiskotien verkosto ja luottaa heidän toimintaansa? Hyvä johtaja delegoi ja luottaa alaisiinsa, ei hänen tarvitse tehdä työtä.

Yhdistys kertoo sivuillaan jäsenmäärän olevan 650 (!). Kuitenkin viikoittain toistuvista ilmoituksista päätellen löytöeläintalolla on jatkuvaa puutetta vapaaehtoisista. Pitäisiköhän toimintaa ja yhteistyötapoja tarkastella hieman jos muutaman päivittäisen ihmisen tarvetta ei saada täytettyä tuollaisella jäsenmäärällä? Jos minä johtaisin kyseistä yhdistystä, niin syynäisin peilin melko tarkasti. Vapaaehtoistyö on maailmanlaajuisesti kovassa nosteessa ja jos tuo ilmoitettu jäsenmäärä pitää paikkansa, niin luulisi päivittäisen muutaman ihmisen tarpeen olevan helposti täytettävissä. Edellytyksenä vapaaehtoistyön mielekkyydelle on luottamus hallituksen toimintaan, helppo lähestyttävyys, tarpeellisuus, palkitsevuus ja tunne siitä että oikeasti voi auttaa. Melko helpolla laskutoimituksella voi siis päätellä, että edellä mainitut edellytykset eivät Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry:ssä ainakaan kaikilta osiltaan toteudu.

En halua kaataa hallitusta tai vaikeuttaa sen toimintaa. Se ei ole kenenkään etu. Eläinten hyvinvointi on lähellä sydäntäni ja toivon, että hallitus myöntää itselleen, että jotain pitäisi tehdä, tutkii avoimin mielin mitkä ovat suurimmat haasteet toiminnassa ja ryhtyy toimimaan niiden korjaamiseksi. Ei pahoinvointi eikä myöskään hyvinvointi aiheudu koskaan tyhjästä. Nyt pitää vain ryhtyä toimiin, että saadaan kaikki mahdolliset voimat toimimaan eläinten hyvinvoinnin hyväksi.

Mielikuvat Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys ry:stä kiteytettynä:

Yhdistys on hallituksen mielivaltaisesti johtama salaseura, joka valitsee jäsenensä mielipiteidensä perusteella. Hallitus inhimillistää eläimiä liikaa ja eläinten hyvinvointi kärsii häkkiaikojen pidentyessä. Yhdistyksen toiminta on vanhanaikaista ja tehotonta. Teknologiaa ja verkottumista ei hyödynnetä. Arkistointi ja markkinointi ovat retuperällä. Välillä tuntuu, että eläimille kodin löytäminen ei ole pääasia, vaan eläinten huostaan saaminen. Vapaaehtoistoimijoihin ei luoteta, eikä heitä palkita millään tavalla.

Tavoitteena voisi tarpeellisten muutosten jälkeen ollakin tämä:

Yhdistyksen toiminta on tehokasta, läpinäkyvää ja nykyaikaista. Toiminta perustuu hallituksen johtamaan vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoiset ovat hyvin koulutettuja, heidän toimintaansa ja arviointiin luotetaan sekä heitä palkitaan tekemästään työstä. Yhdistys on eläinsuojelutoiminnan suunnannäyttäjä koko maakunnassa. Yhdistyksellä on yhteistyöhaluinen kumppaniverkosto, johon kuuluu laajasti päättäjiä, toimijoita ja viranomaisia. Yhdistys tekee aktiivisesti työtä yhteistyötoiminnan kehittämiseksi ja laajentamiseksi. Eläinsuojeluyhdistys hoitaa valistustyötä esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin. Laajan jäsenistön avulla toiminta on näkyvää ja yhdistyksen tapahtumat houkuttelevat väkeä koko maakunnan alueelta.

Kasvattaja epäsopiva omistaja omille kasvateilleen?

Kasvattaja Tuija Ahtikarin julkisesti jakama teksti tapahtumaketjusta, klikkaa TÄSTÄ.

Osoita maalaisjärkeä, tee koiraihmisen teko ja
ALLEKIRJOITA ADRESSI kasvattajan että koirien puolesta 

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykselle tuli kaksi rotukoiraa löytökoirina, joiden omistajaa ei tavoitettu sirun tietojen perusteella. Koirien kasvattaja tavoitettiin löytymistä seuraavana päivänä. Vastuullinen kasvattaja tarjosi koirille kotia ja paikkaa, mikäli omistajaa ei tavoiteta. Yhdistyksestä luvattiin olla kasvattajaan yhteydessä ja käsitellä ehdotus. 15vrk:n jälkeen kasvattajalle ei ilmoitettu, että omistajaa ei oltu tavoitettu ja koirien omistajuus siirtyi yhdistykselle.

Kasvattaja tarjosi uudelleen kotia kasvateilleen tilanteen selvittyä ja oli valmis maksamaan yhdistyksen määrittämän luovutusmaksu (320e/koira). Lisäksi yhdistys määräsi, että kasvattaja ei saa luovuttaa koiria eteenpäin eikä käyttää jalostukseen. Kasvattajalla oli mahdollisesti jo tiedossa uusi koti koirille, mutta tällainen ratkaisu ei sovellu yksiin yhdistyksen luovutussopimuksen ja periaatteiden kanssa. Ja tapaus osoittanee vahvasti sen, ettei tapauksissa ole tilaa neuvottelulle tai maalaisjärjen käytölle.

Onko tämä koiria tai kasvattajaa kohtaan reilua toimintaa?
Kenen etua tapauksessa ja yhdistyksen toiminnalla ajetaan ja minkä kustannuksella?

"Kasvattajan kanssa ollaan sovittu että koirat jäävät yhdistykselle ja yhdistys hakee niille uuden kodin. - - - Nyt olet väärällä tiellä ei ole kysymys rahasta. Mennään lain mukaan mikä on säädetty." PHESY:n hallituksen jäsenen kommentteja aiheeseen.

Tapahtumaketjuun tutustuttua on todettavissa, että tilanteessa kasvattajalle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin "sopia" koirien jäämisestä yhdistyksen haltuun. Yhdistys oli arvioinut kasvattajan "sopimattomaksi henkilöksi koirien omistajaksi, koska KASVATTAJALLA oli leikkaamattomia narttuja" (yllätys). Kasvattaja ei myöskään ollut koirien laillinen omistaja, joten yhdistys ei voinut luovuttaa koiria kasvattajalle ennen 15vrk:n täyttymistä ja tämän jälkeen koirat siirtyivät yhdistykselle.

Lisäksi kasvattaja olisi tullut jo lähtökohtaisesti rikkomaan koirien luovutussopimuksen kohtaan eteenpäinluovutuksella ja yhdenkin sopimuskohdan rikkominen oikeuttaa yhdistyksen ottamaan koiran pois. Vaikkakin koira on verrastettavissa tavarakauppaan ja tavaran vaihdettua omistajaa, voi uusi omistaja toimia haluamallaan tavalla...

Olisiko kasvattajan siis pitänyt tuntea yhdistyksen toimintatavat, periaatteet, lait ja säädökset etukäteen ja puhua kieli keskellä suuta, jolloin koirapari olisi voitukin luovuttaa kasvattajalle jos uusi perhe ei olisikaan ollut keskusteluissa? Ääneen spekulointia vain.


Pointteja, joihin yhdistys oletettavasti vetoaa tapauksessa... 

- Koirien omistaja ei noutanut koiria 15vrk:n kuluessa (kasvattaja ei laillinen omistaja), omistajuus siirtynyt yhdistykselle ja yhdistys tekee jatkossa päätöksen koirien luovutuksesta

- Yhdistys perii koirista hoitomaksuja 320e/koira (kasvattaja oli valmis maksamaan)

- Yhdistyksen luovutussopimuksen mukaan koiraa ei saa luovuttaa eteenpäin vaan se on palautettava yhdistykselle (kasvattajalla oli mahdollinen koti koirille tiedossa = luovutus kolmannelle osapuolelle)

- Koiralla ei saa teettää pentuja eikä sitä näin ollen saa käyttää jalostukseen (maalaisjärjen mukaan ei kenties pätisi rotukoirien tapauksessa, mene ja tiedä)

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen koirien luovutussopimus


Loppukevennyksenä voidaan todeta, että ei kaiketi ole kyse rahasta, sillä yhdistyksellä näyttäisi olevan varaa palautella avokätisyyttään maksettuja kannatusjäsenmaksuja....
Tämä teema onkin jo toinen, aivan omanlaisensa tarina, johon voit perehtyä linkin kautta.